Lunta ja aurinkoa Rovaniemellä 6.2.2015

The Ones Without Faces

I wonder whether it means something to leave out the face of a person in a drawing. I remember that I did this a lot when I was younger and apparently I still do it sometimes. It may be that it’s just an aesthetic choice or an element of mystery for the viewer. Or maybe it’s just mental laziness. Still, it may also be a sign of uncertainty. My best guess is that it reflects a fear of failure but also a need for control over something unknown.

Maybe it’s a reoccurring faze in my life, a style which returns every time I feel I’m on the verge of something big and new and scary.

A time when I know decisions have to be made.

Decisions that cannot be un-made.

A life that has to be lived.

She haunts me. 

In my dreams and in my mind.

She stands in the corner, in front of the door.

In her possession, a long knife, longer than life.

A blade to jab into my back, between my shoulder blades. To steal my life.

No clothes can sheathe me. My naked defence is seized by cloth.

Left to her peering emptiness.

She is the darkness that I fight.

She is my every fear and my enemy.

Faceless and foul.

The judge that I will never trust.

A part of me?

Kasvava kangas

On jo kulunut melkein vuosi yhdestä elämäni jännittävimmistä kokeiluista.

Tietooni oli tullut Suzanne Lee, Englantilainen vaatesuunnittelija-konsultti, joka muun muassa kasvattaa bio-vaatteita teessä. Hän avasi silmäni vaatetuksen mahdollisuuksille ja inspiroi minua kokeilemaan itse. Rupesin siis kasvattamaan  kangasta.

Tämä biomateriaali koostuu tiettyjen bakteerien ja hiivojen symbioosissa rakentamasta selluloosasta.

Sokeria ja vihreää tai mustaa teetä ”syömällä” bakteeri-hiiva symbioosi saa aikaan fermentointiprosessin (käymisprosessin). Samalla bakteeri-hiiva-massa kasvaa ja tuottaa kalvon juoksevan kasvualustan (eli teen) pinnalle. Fermentoitunutta teetä kutsutaan Kombutchaksi ja se on melko tavallinen ja vanha terveysjuoma. Pinnalle kerääntyvää selluloosamassaa ei yleensä hyödynnetä. Siksi päätin tehdä asialle jotain.

 Eräänä ravintolapäivänä Helsingissä, kävelin sattumalta kombutchaa myyvän kojun ohi ja ymmärsin pysähtyä. Ostin maustamattoman pullollisen tätä terveysteetä ja päätin kokeilla Suzanne Leen opettamaa käytäntöä. Kotiin tullessani keitin makeaa vihreää teetä ja kaadoin siihen kombutchajuomaa. Annoin muhia muutaman viikon.  Näin ”alkujuuret” syntyivät. Kombutchaa juovan ystäväni kautta sain myöhemmin myös valmiita ”alku-/äitijuuria”, eli SCOBY:ja (Synthetic Culture Of Bacteria and Yeast).

Kokeilutilkkujen kasvatusruoka: vihreää teetä + sokeria

SCOBY

Ensimmäisiä koketilkkuja ja runsaasti alkujuuria

Materiaalin läpinäkyvyys hämmästytti. Ulkonäöltään hauras kalvo kesti märkänä kovankin repimisen

Muodonmuutos

Varsinaisen kokeilun alku

Kasvupaljut täytettiin makealla mustalla teellä

Suojasin viljelmiä puuvillakankaalla. Haitalliset homehiukkaset, bakteerit ja roskat pysyivät loitolla, mutta viljelmät saivat hengittää rauhassa

Onnistuin kasvattamaan kolme erää. Jokaisen erän kasvupinta oli hyvin erilainen, jokainen omalla tavallaan inspiroiva ja enemmän tai vähemmän kaunis

Viikkojen odotuksen jälkeen koitti sadonkorjuu

Pesin kalvot saippualla

Tämän materiaalin hienouksiin kuului muotoiltavuus ja saumattomuus. Koska määränpäänä oli vaatemainen tuotos, muotoilin materiaalia suoraan kelmutetun mallinuken päälle. Muotoilu tapahtui märkänä

Kuivuessaan materiaali jäi muotoonsa mutta haurastui.

Kahden lisäkerroksen ja muutaman lisäyksen jälkeen hapero luomus oli valmis. Läpikuultavuudessaan ja orgaanisuudessaan se oli kaunis.

Luomuksesta tuli osa tekstiilitaideteosta "Lifv" taiteilijayhteisö Kalton kevätnäyttelyssä 2014

Koko prosessi oli minulle piristys kevääseen ja sain siitä intoa jatkaa tutkimusta vaatetussuunnittelun parissa. Mielestäni tutkimus ja taide on tärkeä yhdistelmä. Muotoilu ei olisi mitään ilman molempia puolia. Siksi jatkan uusien käytäntöjen kokeilua ja inspiroivien muotojen löytämistä.

Olisi mielenkiintoista tietää tästä biomateriaalista ja sen rakenteesta enemmän ja kehittää sitä. Koska en opiskele biologiaa, en ole biologi enkä tämän projektin aikana saanut käyttööni muita laboratoriovälineitä kuin tavallisen mikroskoopin ja muutaman pienen tilpehöörin, en pystynyt analysoimaan organismeja tarkemmin. Tässä vaiheessa pystyn vain vetämään johtopäätöksiä muiden tutkimustyön perusteella, sekä analysoimaan tuotoksiani omien aistieni ja pienten mittauksien avulla. Toisaalta en tehnyt tätä biologian tai kemian takia, vaan enemmänkin vaatetusinnovaation näkökulmasta ja omasta mielenkiinnosta ”lopputuotetta” kohtaan.

Kokeilun tarkoitus oli ennen kaikkea todistaa itselleni ja muille että tämä on mahdollista. On mahdollista kasvattaa vaatteita. Halusin kokeilla, kokea ja nähdä itse miten kasvatettu materiaali käyttäytyy. Halusin avartaa näkemystäni tekstiilistä, vaatteen rakenteesta ja tuotantomenetelmistä. Toivon voivani jatkaa projektiani otollisemmalla ajalla hyvissä tiloissa ja yhteistyönä muiden toimijoiden kanssa.

Kiinnostavia jatkotutkimuksen aiheita:

                      - Olosuhteiden, etenkin lämpöolosuhteiden, vaikutus materiaalin kasvunopeuteen ja paksuuteen

                      - Eri paksuuksien vaikutus materiaalin ominaisuuksiin ja käyttömahdollisuuksiin

                      - Terveysvaikutukset ja mahdolliset hyödyt

                      - Värjäys (etenkin indigolla, kasvi- ja sieniväreillä)

                      - Muotoon kasvattaminen ja 3D kasvattaminen

Maidossa kasvavan Kefiirisienen käyttö vaatetuksessa voisi myös olla yksi laajennussuunta, kuten muiden elävien olioiden hyödyntäminen. Taustatietoa etsiessäni prosessin aikana löysin esimerkiksi viinissä kasvavan bakteerin. Kasvimaailmassa on varmasti myös loputtomia hyödyntämismahdollisuuksia, jotka odottavat löytäjää.

Toivottavasti tämä on oma alkuaskeleeni kestävän ja innovatiivisen vaatetusajattelun suuntaan.